KotiGalleriaUutisetLinkit

TNS Han Moo Do

Taustaa

Han Moo Do on korealainen itsepuolustus- ja taistelulaji. Lajin kehitti opettaja Young Suk (8 dan.) Suomessa vuonna 1989, jolloin hän katsoi parhaimmaksi perustaa Kauhavalle Suomen ensimmäisen Han Moo Do -seuran sen jälkeen, kun toisen korealaisen lajin Taekwondon ympärille oli kertynyt liikaa jännitteitä valitettavien taloudellisten erimielisyyksien vuoksi. Young Suk kuuluu samaan perheeseen kuin WTF- Taekwondon Suomeen tuonut Dae Jin Hwang, jonka perinteitä korealaisten lajien eteenpäin viemiseksi maassamme kunnioittavat toiminnallaan myös hänen poikansa Taekwondo- opettaja Inkwong Hwang ja Hoi Jeon Moo Sool, Taekwondo sekä Han Moo Do-opettaja Inseon Hwang. Heidän setänsä, opettaja Young Suk (Soon Yoon Hwang) on harjoitellut eri kamppailulajeja yli 40 vuotta. Idea yhden useita eri kamppailulajien osa-alueita yhdistävän lajin kehittämiseen syntyi, kun hän seurasi oppilaitaan, joista monet harrastivat yhtä lajia oppiakseen potkuja, toista oppiakseen heittoja, kolmatta oppiakseen asetekniikoita ja niin edelleen. Tämän ajatuksen seurauksena syntyi Han Moo Do. Lajin esikuvana toimivat vanhat korealaiset kamppailutaidot, joissa ei oltu erikoistuttu yhteen tiettyyn osa-alueeseen, vaan tekniikoita harjoiteltiin yhtenä potku-, heitto-, lyönti-, murskaus- ja asetekniikoista muodostuvana kokonaisuutena. Opettaja Young Suk viihtyy edelleen Suomessa ja on aktiivisesti mukana lajin kehittämisessä ja levittämisessä, onhan kyseessä hänen elämäntyönsä ja toimeentulonsa.

Han Moo Do on laji, jonka tekniikoissa ja harjoittelussa korostetaan pehmeyttä ja joustavuutta sekä tavoitteiden asettamista harjoittelussa. Lajin edistyneempien harrastajien kuntotestivaatimuksista liikkuu tarinoita. Ne ovatkin vaativia, mutta kuitenkin ahkeran harjoittelun avulla suoritettavissa. Keskinäinen kilpailu ja ehdottomat vaatimukset eivät kuitenkaan kuulu lajin henkeen, vaan kuntoharjoittelussakin kilpailu tapahtuu omaa itseään vastaan. Tarkoitus on tulla paremmaksi verrattuna omiin entisiin suorituksiin. Han Moo Doon kuuluvat ystävällisyys ja kohteliaisuus, harrastajilta myös edellytetään hyvää käytöstä eikä esimerkiksi tunnetuilla tappelupukareilla ole asiaa lajin harjoituksiin. Suomalaiset harjoittelevat ja työskentelevät yleensä, varsinkin alemmalla harjoittelutasolla, mielellään vapaaehtoisesti lajin hyväksi ilman taloudellisia intressejä. Han Moo Don vakiinnuttua Suomeen lajia alettiin viedä myös ulkomaille. Syksyllä 2003 Jori Pisilä ja Aslak da Silva perustivat ensimmäiset Han Moo Do-seurat Norjaan. Seuraavana vuonna toiminta laajeni myös Ruotsiin ja Tanskaan.

Vyöt

9kup - Keltainen
8kup - Vihreä
7kup - Oranssi
6kup - Violetti
5kup - Sininen
4kup - Punainen
3kup - Ruskea
2kup - Ruskea + 1 musta natsa
1kup - Ruskea + 2 mustaa natsaa
0kup - Ruskea + 3 mustaa natsaa
1dan - Musta


Moo Do -ajattelu Han Moo Don harrastelijoilta oletetaan tiettyjä ominaisuuksia, jotka kehittyvät harrastettaessa. Ne on kuitenkin hyvä ottaa tavoitteeksi jo alkuvaiheessa. Ominaisuuksia tai oikeastaan hyveitä on seitsemän.


1.Käytös
Harjoituksissa noudatetaan salietikettiä: kumarretaan tullessa saliin, vetäjän kumartaessa sekä parille harjoituksen alkaessa. Ei pidetä turhaa melua. Tatamilta ei poistuta ilman vetäjän lupaa. Harjoituksiin tullaan ajoissa ja vetäjää totellaan välittömästi. Tehdään ko. harjoitusta niin pitkään, kunnes toisin määrätään. Jos on kysymyksiä harjoitukseen liittyen, kysytään vetäjältä rauhallisella, mutta kuuluvalla äänellä. Tähän kuuluu salietiketin noudattamisen lisäksi se, että harrastaja käyttäytyy hyvin myös salin ulkopuolella, sillä Han Moo Don harrastajat edustavat itsensä lisäksi myös lajiaan.

2.Vaatimattomuus
Opeteltuja tekniikoita ei saa esitellä salin ulkopuolella. Jokaisella on aina parannettavaa tekniikoissaan. Varsinkin aloittelijoista voi tuntua siltä, että he oppivat ja hallitsevat kaiken, mutta mitä kauemmin harrastaa sitä vähemmän huomaa osaavansa.

3.Kärsivällisyys
Tekniikoiden opetteluun tarvitaan kärsivällisyyttä, sillä toistoja tarvitsee tehdä tuhansia. Lisäksi on oltava kärsivällinen muita kohtaan ja muistettava, etteivät kaikki opi yhtä nopeasti. Vetäjän on oltava kärsivällinen oppilaitaan kohtaan ja oppilaiden on oltava kärsivällisiä vetäjiä kohtaan. Toisten kärsivällisyyden koettelu ei ole kuitenkaan kohteliasta.

4.Uhrautuvaisuus
Tarkoittaa toisten huomioon ottamista ja sitä, että ajattelee yhteisön etua ennen omaa etuansa. On oltava valmis tinkimään omista mukavuuksistaan, jos toisten etu sitä vaatii.

5.Kunnioitus
Salietiketti vaatii kunnioitusta ylemmälle vyölle, harjoitusparille, salille ja harjoituksen vetäjälle. Kunnioituksen on oltava molemminpuolista, ja sitä voidaan ilmaista kohteliaalla puheella, käytöksellä ja kummarruksilla.

6.Mielen ja kehon puhtaus
Mielen osalta tämä tarkoittaa, ettei puhuta pahaa toisista tai arvostella heitä aiheettomasti. Kehon puhtaus tarkoittaa terveitä elämäntapoja ja henkilökohtaista hygieniaa. Puku pidetään siistinä, kynnet lyhyinä, ja harjoitusten jälkeen yleensä peseydytään.

7.Henki
Tarkoittaa että harjoituksissa on hyvä henki. Harjoitukset tehdään loppuun asti sisukkaasti, eikä luovuteta pienistä vastoinkäymisistä. Unohdetaan lauseet: "ei jaksa", "ei pysty", ja "ei viitti". Treenataan aina tosissaan, muttei kuitenkaan vakavissaan.